On illan sini, luonto vaiti hetkisen ja tähtitaivas harmaa pilvinen

Jos Puuhiksen joulun teemaväri on turkoosi, minä olen ollut yllättävän harmaalla linjalla. 

Värjäsin perinteistä ruskeaa pakkauspaperia sekalaisilla sini- ja harmaasävyisillä suihkeilla ja roiskin joukkoon valkoista ja hopeanharmaata akryylisuihketta. Minä tein omistani toisen Goldenin Fluid Acrylic -maalista ja toisen akryylimusteista veden kanssa n. 1:1 suhteella. Sitä voi kokeilla myös 1:2-3 suhteella hyvälaatuisesta paksummasta akryylimaalista. Kun seoksen vesimäärä nousee yli 50% on mahdollista, että maali ei kestä pinnassa loputtomiin sidosaineiden riittämättömyyden vuoksi mutta tämä tuskin on ongelma jollei lahjapaperiensa oleta päätyvän museoon. 

Näistä ehdoton suosikkini on oikean alakulman paperi jonka päälle sidoin rusetin American Craftin ripsinauhalla. Vasemmaisimman paketin päälle leimattu lumihiutale on tästä Chocolate Baroquen setistä. Embossasin sen  isorakeisella kohopulverilla. Päällimmäinen paketti on suihkittu valkoisella lumihiutalesabluunan läpi. Rusettina on kirjansidontanauhaa.

En tiedä päätyvätkö nämä kortit ylläolevien pakettien seuraksi mutta värimaailma on samantyyppinen.

Picture Perfect-stanssilla leikatun kuvan tausta on tällä kertaa tehty PanPastelleilla mutta musteilla saisi hyvin samannäköisen. Lisäsin kimalleliimaa sinne tänne tai ehkä enemmin kaikkialle, kerrostin kuvan American Craftin teksturoidulle kartongille ja lisäsin muutaman syvänsinisen strassin.

Seuraavasta nipsaisin kylänäkymän pois ja lisäsin etualalle suloisen ketun.

Laineilla keinui pieni lautta vain

Nämä kortit onnistuivat hämmentävään muun muassa Puuhiksen kun iskin ne pöydälle ja täytyy todeta, etteivät ne kieltämättä ole minuinta minua. Nämä pöljät pingviinit olivat vain niin suloisia, etten voinut vastustaa niitä.

Kaikissa on sama kaava: Leimasin kuvat ja tekstit mustalla Brilliancella Mixed Media -paperille, väritin kuvat Coloursofteilla, piirsin jonkinlaiset kehykset mustalla tussilla, lisäsin Sticklesiä kimalteeksi, pyöristin kulmat ja kerrostin kuvat korttipohjalle mustan kartongin päälle.

Tekstit ovat pingviinisetin lisäksi Little Red Robin -setistä. Viimeisen kortin kulman lumihiutaleet on tehty Snowflake Medley -leimasimella.

Suuri muinainen saapuu San Franciscoon

Violettisävyinen kiitoskortti on suhteellisen simppeli. Leimailin maskaten eli suojasin aina edellisen leimatun kuvion seuraavaa leimatessani Bold Blooms ja Fresh Blooms -settien leimoilla mustalla Archival Inkillä. Väritin kukat Coloursoft -kynillä, leikkasin irti ja liimasin mustan kartongin päälle. Seuraavaksi leikkasin kuvion uudelleen irti parin millin päästä leimatuista rajoista. Kasasin isoimman kukan päälle kohotarrapaloilla pienemmän kukan ja vielä isomman kukan erikseen leimatun keskustan ennenkuin kiinnitin koko komeuden valkoiselle pohjalle. Mustat kehykset ja muutamat tarrastrassit ja -puolihelmet viimeistelivät kokonaisuuden. Tekstileimasin on Sinellin valikoimista.

Not all pretty faces are perfect

Maikkis kävi eilen pitämässä aivan ihanan kurssin kasvoista. Reilun kolmen tunnin aikana suihkittiin, luonnosteltiin, maalattiin ja piirrettiin sekä välillä vähän ähistiin ja puhistiin. Lopputuloksena oli neljä uniikkia tyttöä joista jokainen varmasti opetti tekijälleen tempun jos toisenkin.

Täydellisen taidepäiväkirjan jäljillä

En ole vielä löytänyt valmiista luonnoskirjoista paperiltaan sellaista joka saisi minut hykertelemään onnesta. Helpoin tapa saada sellainen olisi tehdä kierreselkä The Cinchillä ihan mistä paperista tahansa. Taidepäiväkirjaa kuitenkin usein täytetään aukeama kerrallaan ja kierreselkä katkaisee aukeaman ikävästi.

Tuijottelin jonkin aikaa Verday-maaleilla sotkemaani canvaspalaa ja päätin, että siitä syntyy kannet. Käytin maalaamiseen sekaisin kaikkia sävyjä ja suihkuttelin patinanestettä sinne tänne. Patinaneste sai vaikuttaa rauhassa, sillä levitin kirkkaan, mattapintaisen gel mediumin maalin suojaksi vasta nyt ja kangas on maalattu jo viime vuoden puolella. Yön ylikin olisi riittänyt.

Kahdella nimellä kahdessa eri koossa myytävät puuvilla-polyesterisekoitteet Verday-kangas ja Roc-Lon ovat paksua, tiivistä askartelukangasta jonka reuna ei juurikaan rispaannu huolittelemattomanakaan. Kankaan voi maalata akryylimaaleilla molemmin puolin, sillä ne eivät imeydy kankaaseen niin paljoa, että näkyisivät läpi toiselta puolelta. Maalaaminen jäykistää kankaan nahkamaiseksi.

Jos olisin ollut laittamassa kansien sisään valmiita vihkoja olisin tehnyt selkään reiät ylös ja alas ja kiinnittänyt niiden välille kuminauhoja joiden väliin vihkot olisi voinut sujauttaa. Nyt kun sisällä on neljän arkin "vihkoiksi" taitettuja irtoarkkeja ne pitää kiinnittää vähän jämäkämmin. Selkään ja papereihin on rei-itetty siksi kolmet reiät.

Paperit on leikelty kokoon 8" x 10". Jos olisi oikein tarkka, olisi voinut vielä lyhentää vihkojen keskimmäisiä papereita jotta reunat olisivat menneet kaikissa aivan tasan. Jälkiviisaana totesin myös, että papereihin olisi voinut rei-ittää pienemmät reiät kuin selkään, sidontaan käytetty 6 mm levyinen satiininauha olisi silti mahtunut kulkemaan niistä.  Selkään jäävät nauhat voi hakutessaan katkaista lyhyemmiksi tai solmia ruset(e)ille. Roikkuviin nauhanpäihin taas voi lisätä riipuksia tai muita pieniä maskotteja.

Selyksen molempiin 3/16" sirkkarenkailla vahvistettuihin reikäriveihin on pujotettu kaksi "vihkoa". Vihkojen sopiva arkkimäärä ja määrä yksissä kansissa riippuu selyksen leveydestä, siihen tehtyjen reikärivien määrästä ja paperin paksuudesta.

Jos haluat tulla tekemään oman taidepäiväkirjan tai muuten vain muistikirjan joko valmiille vihkoille tai näille irtopaperiversioille, siihen on mahdollisuus ke 29.10. 18-20 ja la 1.11. klo 16-18 Midori Goes Verday -kurssilla. Tarkista ilmoittautumisohjeet ja syksyn muut kurssit täältä.

Dominoefekti

Pienten leimattujen kollaasien tekeminen on helppoa, hauskaa ja hyvää harjoitusta isompia töitä varten. Stampendousin minileimasimet sopivat koruihin, ATC-kortteihin ja muihin pikkutöihin. Pientä kuvaa leimatessa ei yleensä ole ongelmia saada koko kuvaa tasaiseksi eikä siihen välttämättä tarvitse edes akryylipalikkaa. Otan settien pienimmät leimasimet usein vain sormeni päähän ja painan kuvan sillä. Lisäksi jos hommaa menee aivan pieleen, paperia ei kulunut paljoa eikä uuden tekeminen kestä kauaa.

Varsinkin näihin hartsilla päällystettäviin dominonappulariipuksiin käytän mielelläni musteina Mixed Media CHOXeja. Niiden hehkuvat värit levittyvät kauniisti, leimaavat melko tarkasti ja mikä parasta kollaasit ovat kuivia ja vedenkestäviä lähes välittömästi.

Vedenkestävyys on oleellista ennen hartsivalua, sillä jotta hartsi ei imeytyisi paperiin ja tekisi siitä läpikuultavaa, paperi on käsiteltävä molemmin puolin jollakin ja se jokin on helpoimmillaan vesiohenteinen lakka tai liima. Lakka kannattaa levittää paperin molemmin puolin kaksi tai kolmekin kertaa. Laiskana tein sen vain kerran mikä näkyy varjoina osassa riipusten kuvia.

Lakkauksen jälkeen kollaasi kiinnitetään dominon pinnalle. Sen jälkeen sekoitetaan erä Ice Resin -koruhartsia ja valutetaan varovasti tikkua pitkin nappuloiden pinnalle. Pintajännitys riittää luomaan melko korkeankin kuplan. Hartsin annetaan kuivua vähintään 12 tuntia ennen reiän poraamista. Täysin kovettunutta se on vasta 48 tunnin kuluttua.

Niin paljon muistettavaa

Olen viime viikkoina haalinut erikokoisia ja -muotoisia muistikirjoja. Näitä on täällä toki nähty ennenkin mutta halusin silti jakaa nämäkin kanssanne.

Ensimmäisessä on tekstuurina lasikuituteippiä ja kohopastaa. Leimailin pastaan kun sen pinta oli nahkakuiva. Pinnan kuivuttua kokonaan maalasin kannen ensin akryylimaalilla mustaksi ja lisäsin mustan päälle sinne tänne helmiäissinistä akryylimustetta. Lopulta levitin hopeavahaa kevyesti koko kannelle.

Toinen on tehty samaan tapaan kuin tämä aiempi kirjanen eli muistikirja on päällystetty alumiiniteipillä, päällystetty alkoholimusteella ja hiottu lopulta teräsvillalla. Koristeista rattaat on maalattu paksulla kerroksella akryylimaalia, kuivatettu kiehuvaksi kuumailmapuhaltimella ja paineltu lopulta kiehumisen aiheuttamat ilmakuplat ruttuun tekstuuriksi. Siipi on päällystetty UTEElla.

Kolmas kirjanen on harvinaisen simppeli. Stanssasin rattaita kartongista, liimasin ne kanteen ja maalasin päältä noin kolmella kerroksella Verday-messinkimaalia. Lisäsin maalin päälle paikoitelle hieman vedellä laimennettua ruskeaa akryylimustetta. Musteen jälkeen töpöttelin lisää messinkimaalia, tällä kertaa sinne tänne, sienellä ja ruiskautin perään patinanestettä. Kun patinaefekti oli haluamanilainen levitin maalin päälle lakan.

Luonnoskirjan kansi on tehty samalla lailla kuin edellinen kirjanen sillä erolla, että tällä kertaa käytin rautamaalia messingin sijaan ja takakansi on jätetty ilman kuvioita.

Viimeinen kirjanen haki muotoaan pisimpään. Aloitin kohokuvioimalla palan kartonkia Mediterranean Medallion -kansiolla ja kiinnittämällä sen kirjan kanteen. Maalasin kirjan erisävyisillä ruskeilla akryylimusteilla siten, että aloitin vaaleimmasta ja lakkasin sen päältä. Jatkoin seuraavaksivaaleimmalla ja pyyhin kostealla pyyhkeellä osan musteesta pois ennenkuin se oli täysin kuiva. Seurasi uusi lakkakerros, uusi mustekerros, poispyyhkiminen ja niin edelleen kunnes lopulta olin tyytyväinen lopputulokseen. Käytin kolmea akryylimustesävyä: Raw Sienna, Red Earth ja Sepia. Lopulta kirjoitin tekstin kylttiin ja kuorrutin sen Diamond Glazella. Kiinnitin kyltin lopulta paikoilleen silikoniliimalla.

Ristinollaa

Olin toukokuussa Emmon Väriterapiaa-kurssilla ja työni jäi silloin kesken. Syy ei suinkaan ollut kurssissa vaan hämäläisen hitaassa toiminnassani. Lisäksi olin valinnut turhan suuren (40 cm x 40 cm) pohjan. Keskeneräinen tausta mulkoili minua viikko tolkulla aina kun astuin työhuoneeseen mutta en kuolemaksenikaan keksinyt mitä siihen pitäisi laittaa katseenvangitsijaksi. 

Maikkis haastoi designtiimiläisiä luonnostelemaan kesäkuussa päivittäin kasvoja itsensäkehittämismielessä. Minun kolmiinkymmeniin kasvoihini tulee kulumaan aikaa huomattavati kauemmin kuin kuukausi mutta neljäs luonnos yhtäkkiä ilmoitti haluavansa yhtyä mulkoilevan taulupohjan kanssa. Eihän siinä auttanut muu kuin yrittää kieli keskellä suuta tehdä molemmat onnellisiksi.

Lopputuloksena oli elämäni ensimmäinen edes jokseenkin esittävä taulu. 

Pohjalla on suoraan canvasille tehtyjä Gelliprinttejä. Sinne tänne on sudittu akryylimaalia myös telalla ja siveltimiä ja onpa niillä leimattukin muutama kiekura. Vasemmanpuoleiset rastit on tehty sabluunalla ja kohopastalla suoraan pohjaan. Oikeanpuolimmaisia varten sensijaan tehtiin ensin paperille Gellillä printti jonka päälle tehtiin kuviot kohopastalla ja leikattiin sitten irti pienillä reunoilla.

Rasteissa olevat tikkaukset on piirretty pinkillä Shake-tussilla. Maalitusseilla on näppärää piirrellä nimenomaan maalatun pohjan päälle. Helmiäisvihreät yksityiskohdat on tehty akryylimusteella suoraan pipetistä valuttaen ja mustepullon pohjalla leimaten. Sinne tänne on väritelty myös öljypastelleilla.

Alakulman nainen on maalattu lähes kokonaan akryylimusteilla. Muutaman tarkempaa kättä vaativan jutun tein puuväreillä ja kuitukärkitusseilla. 

Ihan se nyt ei ole sitä mitä kurssilla lähdettiin tekemään mutta tärkeintä on, että se on valmis.

Salaiset kansiot tai ainakin kannet

Innostuin jokin aika sitten tekemään luonnoskirjan kannet Maikkiksen Tekstuuritekniikoita -kurssin innoittamana. Hitaalla hämäläisellä kului hommaan aikaa moninkertaisesti ohjearvoon nähden mutta kerros kerrokselta kannet löysivät muotonsa. 

Kaksia seuraavia rakentelin samaan aikaan joka vähän nopeutti prosessia kun toista pysyi työstämään ensimmäisen kuivuessa. Jos oikein haluaisi viilata ja tilaa on riittävästi, kolmet saattaisivat olla optimimäärä tehtäväksi kerralla.

Pääpiirteiltään kannet ovat kaikki samanlaisia: Etukannessa on pohjimmaisena kohokuvioitu kartonki jonka päälle on levitetty jotakin. Kahdessa ensimmäisessä se jotakin on maskausneste, kolmannessa uusi tuttavuus String Gel joka on erittäin viskoosia, kirkkaaksi ja kovaksi kuivuvaa akryyligeeliä. Viskositeettinsa ansiosta sen saa valutettua suoraan tuubista ohuesti ilman, että "lanka" katkeaa.

Seuraavassa kerroksessa on paikoin taivuteltuja, paikoin haaraniiteillä ja strasseilla koristeltuja puupahvinpalasia. Ensimmäisiin kansiin kiinnitin ne Heavy Body Gel Mediumilla. Jälkimmäiseen kokeilin massaltaan samankaltaista mutta nopeammin kuivuvaa silikoniliimaa. Silikoniliiman kanssa pitää olla varovaisempi, sillä akryylimaali ei tartu sen pintaan kuten gel mediumiin.

Sitten on luvassa mömmöilyä. Etukanteen on levitetty reilusti kohopastaa, takakansissa on kaikkea mahdollista: gesso-suolaseosta, kangasta, glitteriä, rypistettyä paperia, saumausteippiä ja niin edelleen. Ensimmäisien kansien valuvat pursotukset ovat tyhjään liimapulloon sekoitettua paksua gel mediumia ja mustaa maalia. Toiseen mennessä massani oli kuivahtanut enkä malttanut sekoittaa uutta joten nappasin käteeni ensimmäisen suunnilleen järkevän tuntuisen purkin joka sattui olemaan Perlen Pen joka toimi mainiosti! Tein sillä myös pieniä "niittejä" puupahvipaloihin.

Kun mömmöt ovat kuivuneet ja kaikki palat on liimattu paikoilleen, koko komeus kuorrutetaan mustalla akryylimaalilla. En oikein tiedä mitä se kertoo minusta, että kulutan mustaa maalia moninkertaisesti mihinkään muuhun väriin verrattuna. Mustan pinnan päälle on lopulta sudittu enimmäkseen helmiäishohtoisia akryylimusteita ja metallivahoja.

3 x punatukkainen

Aina välillä käy niin, että vaikka annetut ohjeet olisivat kohtuullisen kattavat niin lopputulokset ovat hyvinkin laidasta laitaan. Alla on kolme tulkintaani vähän vähemmän hörselöisestä kortista punatukkaiselle tytölle.

Ensimmäiseen leimasin yhden Dina Wakleyn tytöistä HeavyWeight -paperille mustalla Archival Inkillä. Maskasin suurimman osan kuvasta ja suihkin hiuksiin Lindy's Stamp Gangin suihkeita. Taustan mustat pilkut on roiskittu akryylimusteella suoraan pullon pipetillä.

Toinen huomattavasti herkempi kortti on tehty Glitz Designin papereilla ja Chocolate Baroquen Mackintosh Beaty -setin leimasimilla. Värittelin kuvat Polycoloreilla ja levitin värit tärpätillä ja stumpilla.

Kolmannen kuva on väritelty samoilla kynillä. Taustapaperi on suikale jotakin vanhaa Gellikokeilua joka on tehty Simply -akryylimaaleilla. Leimailin maalin päälle Dina Wakleyn Textures -setin tekstileimalla mustalla Archival Inkillä. Polycoloreilla väritetty Linnea on kohotettu 3D-tarralla.

Kynä kauniissa kädessä

Sain pitkästä aikaa piirrettyä jotakin. Korttiin väritin kuvan Koh-I-Noorin Polycoloreilla Bristol Boardille, levitin tärpätillä ja lisäsin lähinnä kukkiin helmiäishohtoa akryylimusteilla. Käytin akryylimustetta myös taustaraitaan johon kirjoitin aakkosia, leimailin erilaisilla korkeilla ja roiskin pisaroita siveltimestä. Värilliset paperit ovat lämminsävyisestä Murano-lehtiöstä jotka sattuivat sopimaan kuvaan valitsemiini väreihin.  Vinkkinä sanottakoon, että kun Bristolille tulostaa mustesuihkutulostimella minun täytyy ainakin fiksata väri kuumailmapuhaltimella ennen värittämistä. Muuten tuntuu, ettei kuva kuivu ollenkaan.

Jos haluat digin omaan käyttöösi, saat ladattua sen täältä.

Sama kuva, eri väritykset...

Minä innostuin kovasti uusista Chocolate Baroquen Mackintosh leimasinseteistä. Eritoten settien ruusut ovat minusta yksinkertaisuuksissaan kauniita. Näitä on siis kaksi erilaista settiä, joista toista saa nyt kaupasta. 

Kuvien "artdecomainen" tyyli houkuttelivat värittelemään kokeillen eri tavoin, kuinka kuva muuttuu...

Tämä yllä olevan kortin kuva on väritetty puuväreillä peittäen (Caran d´ACHEn Luminance 6901) ja lisäksi pari pistettä tehty UniBall Signo geelikynällä (varmaan markkinoiden paras peittävä valkoinen kynä!!)

Toisessa kortissa taasen käytin Touch tusseja ja mustaa mustekynää, jolla varjostusviivojen lisäksi tein kuvan rajat uudestaan mustalla.

Tässä yllä olevassa kortissa on taasen käytetty sekaisin sekä tusseja, että puuvärejä.  Puuväreillä hieman varjostaen...

Ja tässä on 8-vuotiaan tyttäreni tuotos samasta kuvasta. Hieno vai mitä? :D

Nämä kortit pääsevät varmaan äitienpäivänä omistajilleen. 

Edit: Laitetaanpa tähän vielä minun kukertavampi versioni samasta kuvasta. Värittelin kuvan Koh-I-Noorin Polycolor-kynillä ja levitin värin tärpätillä. Leimasin muutamia kukkia setin erillisillä leimasimilla ja liimasin niistä suurimman kuvan päälle kohotarrapaloilla. Teksti on kirjoitettu mustalla akryylimusteella.

-Ellu

Päiväkirjan sisäsivuilla

Art journal on siitä mukava muoto touhuta, ettei siihen ole muuta kuin kirjan koon ja materiaalin asettamat rajoitukset. Omani, isompi Creative Journal, sisältää lähinnä erilaisia pintoja, testereitä, joiden päälle sitten välillä keksin jotain muutakin. Osalla sivut ovat hyvinkin henkilökohtaisia ja sisältävät tunteita ja ajatuksia niin tekstinä kuin kuvina. Designtiimiläisten tämänkertaiset pläjäykset esittelenevät melkoisen kirjon.

Maikkis

Shimmer Dimensionz-gesso-Touch-Neopiko Line-2-Lindy's Stamp Gang suihkeet ja kohopulverit-akryylimaalit

Ellu

akryylimusteet-gesso-sabluuna-hiilikynä-Malta Effetto Screpolante

PiHi

The Octopode Factory leimasin-akryylimusteet-gesso

-

Ellu

multi-medium matta-Chocolate Baroque leimasin-öljypastellit-Gelly Roll Glaze-Neopiko-2

Milla

gesso-akryylimaalit-Polycolor- Neopiko line-2-Gelly Roll-Uniball Signo-lyijykynä

Ellu

Distress Spritzer-Touch-Neopiko-2-Neopiko-4-akryylimusteet-Derwent Metallic

Maalari maalasi taloa

Mainitsin aiemmin, että minulla on ollut hämmentävän romanttinen olo viime aikoina ja se tuntuu jatkuvan edelleen. Tällä kertaa se pursui sormenpäistä ystävänpäivälahjaksi tarkoitettuna minialbumina.

Nyhdin 70 mm levyisestä maalipensselistä harjakset pois pihdeillä. Puuosan maalasin vedellä ohennetulla valkoisella akryylimaalilla. En halunnut täysin peittävää jälkeä vaan toivoin puun syiden jäävän kuultamaan hieman läpi. Maalin kuivuttua suihkautin varteen mielettömän ihanaa Time Travel Teal -suihketta.

Itse albumiin leikkasin 6"x6" Love You Madly -kuviopaperilehtiön sivuista 6 senttiä leveitä suikaleita joiden päät nuuttasin ja taitoin 1" kohdalta. Lopulta kokosin albumin kaksipuolisella teipillä. Pään taittaminen teki albumin yläreunasta paksumman ja pitää sivut hieman erillään toisistaan jolloin koristeet ja kuvat mahtuvat väliin paremmin. Sisäsivuilla on lehtiön papereista leikattuja ja yksivärisiä koristesuikaleita ja tarinointilappusia.

Pitsinauhat ovat vanhoista varastoistani. Liimasin ne metallivanteen ympärille Diamond Glazella (Glossy Accents toimii yhtälailla) ja sivulle kuumaliimalla. Rullatut kartonkiruusut on myös liimattu paikoilleen kuumaliimalla. Lopuksi liimailin turkooseja tarratimantteja sinne tänne. Ne tai puolihelmet taitavat olla useimpien töiden viimeinen vaihe, vaiko?

On turvallista käyttää kuumaliimapyssyä kun on hyvä mies vierellä vahtimassa ja halimassa kun polttaa näppinsä

Noin minä kirjoitin häidemme ohjelmalehtiseen jossa julkaisimme "valamme". Mies on taas kuunnellut sormienpolttamiskiroilua kun sain pitkästä aikaa kangaskukkahepulin. Tein satiininauhoista, pitseistä, ric-rac-nauhasta, Lindy's Stamp Gangin suihkeella värjätystä ohuesta puuvillakankaasta, sifongista, organzasta, satiinista ja taftista erilaisia ruusukkeita. Näitä ja muutamia muita on tarkoitus väsätä tulevalla kangaskukkakurssilla.

Näidenkin jälkeen kukatti ja silmiin osui Vintaj Patinoiden herkulliset värit. Täytyy myöntää, että olen käyttänyt niitä aivan liian vähän ja pysyttäytynyt valmiissa väreissä. Niitä pystyy kuitenkin sekoittelemaan vapaasti ja tippapään avulla sekoitussuhteet ovat helposti toistettavissa.

Ensin maalasin filigraanikukan vain yhdellä värillä, annoin hetken kuivua, kuivasin loppuun kuumailmapuhaltimella ja hioin lopulta metallin kohokuvioita hieman esiin. Kuumennus auttaa mustetta kiinnittymään ja lisää pinnan kestävyyttä.

Sitten tajusin, että näihin voisi käyttää useampaakin väriä.

Entä jos nämä kerrostaisi?

Tai koristelisi puolihelmillä?