Cheshire cat

Heipä vaan minunkin puolesta! Tänään olen silitellyt vähän erilaista kissaa kuin normaalisti. Leimasin on Octopode factoryn Cheshire cat. Juurikin tuo kissa on tällä hetkellä loppu, mutta muita hienoja leimasimia löytyy ja ehkä tätäkin tulee lisää jossain vaiheessa. Paperi löytyy Black and ivory prints -paperikosta. Kirjaimet ovat Lawn fawnin. Kaikki on väritetty pääosin Touch -tussien neonväreillä.

Kehystettynä

Meillä on valikoimissamme jonkin verran näppäriä koottavia kehyksiä The Dusty Atticiltä. Kokoaminen tapahtuu yksinkertaisuudessaan napsauttamalla osat paikoilleen joko sellaisenaan tai esimaalattuina. Kehyksiin ei välttämättä tarvitse lisätä edes liimaa väliin, palat sopivat niin tarkasti yhteen. Saman merkin käyttöesineisiin kuten työkalupakkiin kannattaisin kuitenkin lisäämään hieman liimaa saumoihin.

Toisista tietämättämme kehys inspiroi sekä minua että Puuhista steampunk-henkisen kokonaisuuden luomiseen. Puuhis skräppäsi sekaan pienen tutkimusmatkailijan suuren maailman äärelle turkoosin, mustan ja harmaan sävyissä.  Pääset lukemaan lisää työstä klikkaamalla kuvaa.

Minä puolestani liikuin ruskeansävyisessä ja vihertävänturkoosissa metallimaailmassa ilman sen kummempaa aihetta.

Aloitin maalaamalla kehyksen pronssinvärisellä Verday-maalilla. Kuvioidulle puolelle on levitetty reilu kerros maalia ja suihkutettu sen päälle kauttaaltaan patinaliuosta. Märkä pinta on sen jälkeen päällystetty ryppyisellä sellofaanilla ja jätetty kuivumaan yön yli. Ne osat maalipinnasta, jotka ovat ottaneet kiinni sellofaaniin ovat kiiltäviä, ne osat jotka ovat jääneet ilmataskujen eli ryppyjen kohdalle ovat patinoituneet.

Tein varsinaisen kuvan erilliselle paperille ja liimasin sen vasta loppuvaiheessa pohjaan. Paperiin ja stanssattuun kellotauluun on suihkittu ensin hohtavaa ruskeapohjaista Moon Shadow -mistiä. Maalasin skarabeen samalla mistillä leimattuani sen ensin Kraft-kartongille VersaMarkilla ja petroolin ja vihreän sävyissä kimaltelevalla kohopulverilla. Ötökkä on leikattu irti ja asetettu paikoilleen 3D-tarrapaloilla.

Lisäsin taustaan tekstuuria Ferro-maalilla ja sabluunan läpi levitetyllä krakleerausmaalilla sekä leimaamalla taustakuviota ruskealla VersaFinellä. Kellotaulu ja suljettu taskukello on leikattu irti leimaamisen jälkeen ja kiinnitetty taustaan liimalla. Kellotaulu on leimattu VersaFinellä ja taskukello ensin VersaMarkilla ja kohokuvioitu Aged Gold- kohopulverilla.

Korkea kehys antaa mahdollisuuden leikkiä vähän etäisyydellä ja kolmiulotteisuudella mitä kansiossa säilytettävä skräppisivu ei salli. Näihin hullaantuu kunhan ensimmäisen kanssa saa sopivan vaihteen silmään.

Digileimoista

Olette ehkä huomanneet, että verkkokauppaan on ilmestynyt aivan uusi tuoteryhmä, digileimat. Varsinaisen leimaamisen kanssahan näillä ei sinänsä ole juuri mitään tekemistä mutta nimi on jostakin vakiintunut askarteluun tarkoitetuille viivapiirroksille.

Mallikuvat on väritetty mutta tuotteen ostaessasi saat mustavalkoisen png-muotoisen tiedoston. Voit avata sen millä tahansa kuvankäsittelyohjelmalla, valokuvaselailulla tai näiden puittessa vaikkapa tekstinkäsittelyohjelmalla ja tulostaa. Suurin osa tiedoston avaavista ohjelmista osaa myös muuttaa kuvan kokoa ja peilata sen.

Kuvien käyttöehdot ovat samat kuin silikonileimasimillakin, eli kuvasta valmistettujen, käsin väritettyjen tuotteiden myyminen on sallittua mutta tiedoston tai kuvan jakaminen sellaisenaan ei.

Monet ovat kyselleet, että mille paperille ja minkälaisella tulostimella digejä kannattaa tulostaa. Valitettavasti yhtä oikeaa vastausta ei ole vaan kaikki riippuu tulostimesta ja siitä, miten tulostettua kuvaa käsitellään jälkikäteen eli käytännössä millä se väritetään.

Optimaalisin olisi lasertulostin jonka jälki ei leviä vaikka sen päälle lotrattaisiin vedellä. Valitettavasti niitä ei joka kodista löydy ja vaikka löytyisikin, ne ovat usein paperin suhteen mustesuihkutulostimia krantumpia. Lasertulostimille suosittelen nimenomaan niille tarkoitettuja paksumpia tulostuspapereita.

Mustesuihkutulostimet nielevät useimmiten myös kevyemmästä päästä olevat akvarellipaperit ja vaikka A4-kokoon leikatut sileät kuviopaperitkin. Ongelma voi olla musteen leviäminen värittäessä. Jotkut musteet kestävät vettä pienissä määrissä ongelmitta (omasta kokemuksestani voin nimetä ainakin Epsonin alkuperäismusteet) ja jotkut kuumakiinnittämisen jälkeen (kuumailmapuhaltimella tai silitysraudalla). Kiiltävämmille, tiheämpipintaisille papereille muste jää helpommin liukumaan pinnalle kuin huokoisemmille. Vesiliukoisilla väreillä värittävän kannattaa siis kokeilla myös akvarellipaperille tulostamista.

Ei auta muu kuin kokeilla miten oma tulostin käyttäytyy. Liian varovainen ei tarvitse olla kun tulostimelle syöttää erilaisia papereita, koneet eivät yleensä ota liian paksuja tai jäykkiä ollenkaan sisälleen.

Itse tulostan useimmiten digini 250 gsm 4CC -paperille tai Bristol Boardille mustesuihkutulostimella ja väritän kuvat Touch-tusseilla.

Designtiimin Maikkis on tehnyt jo monta ihanaa korttia digien lumoissa. Kuvia klikkaamalla pääset Maikkiksen omiin postauksiin.

Ansaittua suitsutusta

On nuo meidän designtiimin tytöt vaan melkoisia. Maikkis otti ja voitti Koukussa Kortteihin -sivustolla järjestetyn tekniikkakympin jonka ideana oli, että jokaisen haasteen yhteydessä oli ohje uuteen tekniikkaan jota tuli käyttää kortissa. Monessa Maikkiksen kilpailutöistä oli käytetty Paperilohikäärmeen materiaaleja joten käykääpä kurkkimassa millaisia tuotoksia syntyi. Maikkiksen omaan blogijuttuun pääset klikkaamalla kuvaa.

Kortti on tehty Koukussa kortteihin Tekniikka10:n. Koukussa kortteihin yhteistyössä Taika-lehden kanssa.

Melting Pot

Melting Pot on Rangerin näppärä sulatuspannu joka kuumenee suurimmalla asetuksellaan vähän yli 150 asteiseksi. Korkein asetus on omiaan esimerkiksi Ultra Thick -kohopulverien sulattamiseen. Laite sopii myös saippuan, mehiläisvahan tai vaikkapa suklaan sulatukseen, kutistemuovin kutistamiseen ja polymeerimassakuvioiden paistamiseen. Suklaalle tai muille elintarvikkeille on tosin parasta varata oma projektipannunsa.

Ensimmäinen oma projektini oli kohopulvereilla kuorrutetut, leimatut riipukset. Maalasin stanssattuja puupahviriipuksia mustalla akryylimaalilla. Sitten kuumensin useampaa eriväristä kohopulveria pannulla ja dippasin palat pannuun.

Seuraavassa vaiheessa töpötin leimasimeen hopeanväristä mustetta, kuumensin kohopulveripinnan puhaltimella uudelleen ja tiputin leimasimen akryylipalikan kanssa kuumalle pinnalle. Annoin massan jäähtyä rauhassa ja irrotin leimasimen.

Puuhis puolestaan oli kokeillut mehiläisvahalla kuorruttamista omalla pannullaan. Vaihekuvilla varustettuun postaukseen pääsen klikkaamalla kuvaa.

Tusseja, tusseja

Odotin monta kuukautta kuin kuuta nousevaa, että tilaamani alkoholitussit, Touch Twin Brush Markerit, kotiutuisivat ShinHan Artin tehtailta Koreasta Suomeen. Nyt koko ihana värivalikoima, 204 väriä, on aseteltu omaan telineeseensä enkä osaa olla hymyilemättä joka kerran kun silmäni osuvat herkullisenvärisiin korkkeihin.
 

Värit on lajiteltu sarjoihin, joita merkkaa kirjain tai kirjainyhdistelmä numeron edessä. Ne ovat melko loogisia, Y=yellow, keltaiset, R=red, punaiset, YG=yellow green, keltaiseen taittavat vihreät ja niin edelleen. Jostain harmillisesta syystä yhdistelmä BG on sarjassa kahdesti, blue green eli siniseen taittavat vihreät ja blue grey eli siniseen taittavat harmaat. Onneksi jälkimmäisten nimessä on aina sana grey eikä sarjoissa ole samoja numeroita joten erehtymisen vaaraa ei siinä mielessä ole.

Poikkeuksen yleisestä numeroinnista tekevät 120 musta ja 0 joka on täysin väritön kynä joka on tarkoitettu häivyttämiseen sekä F- eli Fluorescent-sarja jossa on kuusi neonväriä.
 

Kynissä on kaksi päätä joista toinen, sivellinpää, on merkitty harmaalla raidalla korkin juuressa. Toisessa päässä on leveä viistokärki joka sopii isompien alueiden värittämiseen ja esimerkiksi mainostekstaamiseen.

Kynät voi täyttää uudelleen. Täyttöpulloja saadaan myyntiin toivottavasti viimeistään kesällä. Tällä hetkellä ne seilaavat kohti Eurooppaa. Kärjet voi myös vaihtaa tarvittaessa.
 

Maikkis sai kokeiltavakseen pienen setin ja tässä on ensimmäisen kokeilun tulos:
 

Alkoholitussien ylivoimainen etu on, että ne kerrostuvat itsensä kanssa eli väri muuttuu kerroksittain voimakkaammaksi ja tätä voi käyttää hyväkseen esimerkiksi varjostuksissa. Värit voidaan myös työstää häipymään toisiinsa eli voidaan luoda saumattomia liukumia väristä toiseen. Tämä on helpointa suhteellisen lähekkäisillä väreillä ja siksi aloittelijoiden kannattaa aluksi miettiä värikartasta erimerkiksi kolmen toisiinsa liukuvan sävyn sarjoja tai ainakin pareja yksittäisten, toisiaan kauempana olevien värien sijaan. Hyvänä puolena todettakoon myös, että toisin kuin vesiliukoisilla kynillä, näillä on lähes mahdotonta saada paperin pinta rikki värittämällä.
 

Ja vaikkei häivyttely heti onnistuisi, aina voi käyttää tasaista väripintaa tai sekatekniikoita. Piian Koukussa Kortteihin-yhteisön tekniikkakymppiin tehdyssä kortissa on käytetty neonsarjan värejä. Koukussa Kortteihin on yhteistyössä Taika-lehden kanssa.
 

P.S. Touch-blogissa on kaikenlaisia värittelyvinkkejä englanniksi.

Kukkurukuu

Värittelin yhden maskatun kuvan jo viikko ellei kaksikin sitten mutta kuva on ollut ilman pohjaa tähän asti. Käytin kuvaan kolmea Chocolate Baroquen leimasinsettiä, Bold Blooms, Fresh Blooms ja Oriental Crane. Värittämiseen käytin Derwentin Coloursoft -kyniä.

Leikkasin 5" x 7" korttipohjan mustasta kartongista ja lisäsin koristeeksi strassikiekuran ja pieniä mustia strasseja.