Matkalla rajamaille

Allekirjoittanut on tunnetusti hidas askartelija. Tai itseasiassa hidas ihan minkä tahansa tekemisessä. Tässä työssä se näkyy siten, että sain yleensäkään kokeiltua tyyliä vasta nyt ja siten, että tein taulua kolme päivää siinä missä Puuhis olisi varmasti rutistanut sen ulos yhdessä. Mutta minkäs sitä ihminen itselleen voi kun jokaisen mutterin kanssa pitää istua tunti ja miettiä mihin se istuisi mukavimmin.

Aloitin maalaamalla 33 cm x 41 cm valmiina ostetun taulupohjan akryylimaalilla mustaksi. Jos pohja olisi ollut jotakin vähemmän väriä vastaanottavaa olisin varmastikin turvautunut (mustaan) gessoon mutta tähän riitti vallan hyvin maali.

Seuraavaksi levitin osalle alueesta kerroksen ainetta, jota ei valitettavasti vielä saa Paperilohikäärmeestä mutta jota löytyy melkoisella varmuudella kaikista taidetarvikeliikkeestä eli maskausnestettä. Annoin kerroksen kuivua rauhassa. Muodostin kraaterit puhkaisemalla kumiseksi kuivuneen kerroksen ensin hammastikulla ja laajentamalla sitten reiän haluamani kokoiseksi sormella pyörittelemällä. Aivan alueen laidalle ei kannata mennä sorkkimaan sillä koko kumikerros rullautuu silloin melko helposti pois. Lopuksi maalasin syntyneen kuvion päälle reilusti mustalla akryylimaalilla joka värin peittämisen lisäksi kovettaa ja kiinnittää kumin pohjaan.

Seuraavaksi kiinnitin paksusta kartongista stanssatut rattaat pohjaan mattamediumilla ja lisäsin tekstuuria tekemällä kohopastalla pieniä ruuvinkantoja sabluunan läpi. Kerrosten kuivumisen jälkeen kaikki maalattiin taas kerran mustalla akryylimaalilla.

Tässä vaiheessa oli aika liimata sekalaiset metallin-, muovin- ja lasinkappaleet paikoilleen. Käytin muun muassa pieniä lasilinssejä, siipimuttereita, paloja polkupyöräriipuksesta,  haaraniittejä joista katkaisin pois varsinaiset niittiosat, metallikoristeita, tähtilaattoja ja polymeerimassakoristeen.

Lupaan vielä joskus tehdä yksityiskohtaisen Oyumaru -tutoriaalin mutta tällä kertaa selitän koristeen synnyn lyhyesti, elikä: Haluttu esine, tällä kertaa vetonupin pää, painetaan lähes kiehuvassa vedessä pehmitettyyn palaan Oyumarua (n. puolikas pötkö riitti tähän kuvioon). Esineen annetaan olla massassa kunnes se jäähtyy ja samalla jähmettyy. Joustava, silikonimainen muotti on tässä vaiheessa valmis. Tässä tapauksessa jatkoin painamalla pallon Super Skulpeytä muottiin, trimmaamalla syntyneen kuvion veitsellä pyöreäksi ja paistamalla massan Melting Potissa. Lopulta maalasin kuvion mustaksi ja liimasin paikoilleen.

Vuorossa oli vielä yksi tekstuurinlisäys ennen värien suihkimista. Leimasin uudella Surfacez -musteella tekstiä ja rattaita beigelle silkkipaperille. Rytistelin silkkipaperin ja kiinnitin sen taulun pintaan mattamediumilla jonka jälkeen vuorossa oli vihdoin hauska osuus eli värien lisääminen. Käytin melkolailla kaikkia käteen osuneita vihreän- ja petroolinsävyisiä Lindy's Stamp Gang -suihkeita runsaalla kädellä.

Suihkeet eli mistit tarttuvat vähän erilailla eri materiaaleihin ja tällä kertaa kävi niin, että teräksenväriset osat eivät juurikaan ottaneet väriä pintaansa ja erottuivat ympäristöstään hassun kirkkaina. Niinpä otin pienen siveltimen kätöseeni ja maalasin ne messinginvärisellä Verday-maalilla. Roiskin samaa maalia muutamaan kohtaan pisaroina.

Jotta työllä ei olisi ollut tylsää sillävälin kun nukuin, levitin muutamaan kohtaan krakleerausmaalia.

Aamulla krakleerausmaali oli täysin kuivaa. Levitin sen päälle sormin mustaa mustetta ja pyyhin ylimääräiset pois talouspaperilla. Sormileikit jatkuivat Cosmic Shimmerin metallinhohtoisilla vahoilla. Levitin varsinkin Vintage Golden Green -väriä kohollaan oleviin reunoihin pitkin poikin taulua. Korostin kartonkirattaita lisäksi vielä Golden Lights -värillä.

Viimeinen vaihe oli vasemman alakulman laiva ja sen tausta. Sulatin pienen määrän isorakeisia kohopulvereita Melting Potissa ja kaadoin sulan massan taulun päälle. Sekoitin kirkkaan jauheen sekaan muutamia muita värejä. Massaa oli alunperin aivan liian paljon ja päädyin poistamaan sitä kuumailmapuhaltimella sulattamalla. Poistin sulaa massaa työstä vähän kerrallaan imeyttämällä sitä talouspaperiin.

Kun pulveria sitten lopulta oli niin vähän kuin tahdoin, kuumensin sen vielä kerran sulaksi ja tiputin leimasimen kuumaan massaan. Olin levittänyt leimasimeen helmiäisvihreää Brilliancea. Pidän Brilliancesta erityisesti tässä tekniikassa, peittävä ja tasaisesti levittyvä kermainen muste tarttuu kohopulveriin mukavasti.

Sulaan kohopulveriin leimattu laiva ei lopulta erottunut tummasta pohjasta riittävästi. Päädyin lopulta leimaamaan saman kuvion messinkimaalilla maalatulle kartongille, leikkaamaan irti, varjostamaan ruskealla musteella ja liimaamaan kiinni pohjaan mustan langan kanssa.

Huh. Vielä mustaa maalia siistimään taulupohjan reunat ja valmista tuli.