Ompelijan työhuoneessa

Kaikki lähti siitä kun eräänä iltana innoistuin ompelemaan kangaskukkia. Muhkea pitsihörhelö huusi saada päästä johonkin työhön mutta korttiin se oli aivan liian suuri. Silmäni osuivat hyllyn päällä inspiraatiota odottaneeseen Kodin Ykkösestä ostettuun syvään kehykseen ja idea oli sitä myöten jokseenkin valmis.

Ensimmäiseksi liimasin tarrataustaista canvasia pohjalevyn päälle ja lääpin sinne tänne gessoa. En halunnut tasaista pohjustusta, jotta pinta jäisi eläväksi. Suihkutin pohjalle ruskeaa vinoruutuisen maskin läpi siirtäen maskia välillä. Tässä vaiheessa leimasin pohjalle mallinukkeja mustalla StazOnilla.

StazOn ja Surfacez ovat liuotinpohjaisia musteita jotka ottavat kiinni melkein mihin tahansa ja kuivuvat nopeasti. Tässä työssä valitsin sen varmuuden vuoksi siksi, etten vielä tiennyt mitä värejä tulisin käyttämään leimausten päällä. Koska käytin enää vesiliukoisia musteita, esimerkiksi VersaFine olisi sopinut yhtälailla. Liuotinmusteiden huonot puolet ovat, että ne vaativat oman puhdistusaineensa, eivät ole kovin hellävaraisia leimasimille ja tuoksuvat voimakkaasti.

Leimailun jälkeen tein kulmiin sabluunalla damaskikuvioita sinisellä ja ruskealla musteella. Sama kuvio toistuu myös kehyksessä sillä erolla, että kaadoin kehyksen kuvion levittämisen jälkeen musteen päälle hienojakoista kirkasta kohopulveria ja sulatin. Olin huolissani vesiliukoisen musteen pitävyydestä kehyksen helmiäismaalin päällä. Taustaan lisäsin vielä musteen jälkeen kohopastaa sinne tänne, sabluunan läpi ja vapaalla kädellä.

Kehyksessä oli sisällä neljä irrallista kappaletta sisäreunoiksi. Irrallisuus mahdollisti niiden koristelun leimaamalla joten päädyin embossaamaan gessotulle pinnalla nappeja sinisellä kohopulverilla. Nappien jäähdyttyä levitin koko kappaleelle sinistä mustetta. Kappaleiden kiinnittäminen paikoilleen ei enää koristelun jälkeen ollutkaan ihan yksinkertaista. Puristelevy otti sen verran nokkiinsa maalista, musteesta ja kuumailmapuhaltelusta, etteivät palat palautuneet suoriksi vaan jäivät kaarelle. Ne oli siis pakko jollain lailla naulata paikoilleen liimaamisen lisäksi. Tietenkään siihen hätään ei ollut sopivan pieniä nauloja käsillä joten sovelsin ja käytin Vintaj -niittejä nakuttamalla vähän pidemmällä naulalla ensin jokusen millin reiän alkua, ottamalla naulan pois ja lyömällä niitin tilalle. Niiteissä kun ei ole terävää kärkeä.

Lopulta päästään kehyksen ulkoreunaan. Gessosin kehyksen varmuuden vuoksi, sillä pinta näytti sen verran kiiltävältä, että maalit eivät välttämättä olisi kiinnittyneet siihen. Sotkin alustalla sieneen sopivassa suhteessa ruskeaa mustetta ja valkoista metallimaalia ja töpöttelin sillä koko kehyksen pariin kertaan. Sopiva suhde on tietysti makuasia mutta sanoisin, että musteen kanssa kannattaa olla varovainen. Maalien kanssa käytettäessä tykkään muuten hurjasti Pirkan luonnonsientä jäljittelevistä pesusienistä jotka palastelen repimällä pienemmiksi.

Etualalla oleva mallinukke on leikattu käsin kohokuvioidusta ja musteilla käsitellystä kartongista. Kieputin sille jalan metallilangasta ja muotoilin muutaman neulanpiston ja liiman avulla mekon hääpukuni vuorikankaasta.

En voinut vastustaa Verday-maalien sujauttamista tähänkin työhön joten maalasin puiset lankarullat pronssimaalilla ja suihkautin hieman patinaa päälle ennenkuin kieputin nauhat niiden ympärille.