Ehjättyjä papereita

Mieheni kysyi pari päivää sitten, että mitä ihmettä ompelen kun kuuluu niin omituinen ääni. Vastasin siihen, että ehjään papereita kun joku on mennyt rikkomaan ne. Minulle oli nimittäin kertynyt jämäsuiroja samanvahvuisista, ohuehkoista kuviopapereista ja päätin kasata ne skräppipaperin kokoisiksi pohjiksi. Käytännössä, koska asettelin palasia aivan miten sattuu, lopputulos oli suurempi epämääräisen muotoinen läntti jonka trimmasin neliöksi jälkikäteen.

Ompelin ensin paperinpalojen reunoja pitkin siinä järjestyksessä kun lisäsin niitä edellisten alle tai viereen. Lisäsin kuviopapereiden sekaan joitakin revittyjä kappaleita lehdestä. Kun kokonaisuus pysyi jotenkuten kasassa, aloitin ompelemaan saumoja suunnilleen tasaisin välimatkoin koko alalle molempiin suuntiin. Lakkasin paperin varmuuden vuoksi nurjalta puolelta suihkutettavalla mattalakalla. Kokeilin ensimmäiseen versioon multimediumin levittämistä sen sijaan mutta  paperini olivat sen verran ohuita, että ne alkoivat aaltoilla ja rypistyä. Lopulta leikkasin paperin kokoonsa ja liimasin saumojen päät nurjalta puolelta.

Pari jälkimmäistä ovat järjestelmällisempiä. Asettelin palojen reunat aina noin sentin verran päällekkäin ja ompelin siksakilla saumojen kohdalta. Nämäkin olisi voinut vahvistaa vielä jonkinlaisilla tikkauksilla kauttaaltaan paperin yli mutta päätin niiden kestävän näin. Vahvistin taas leikkuun jälkeen saumojen päät liimalla.

Vähän aikaavieviähän nämä ovat mutta helppo ja nätti tapa käyttää jämäpaloja. Tikkaukset voivat olla millaisia vain, joten suunnatonta ompelutaitoakaan ei tarvita. Kannattaa vain tajuta jättää kappale riittävän pieneksi tai loppupuolella on ongelmia saada paperi kääntymään käytettävissä olevassa tilassa rypistämättä sitä.